Meidän tarina.

Heippa! Jaan teille nyt tarinan musta ja blogissa sillointällöin esiintyvästä tummasta, puolaisesta nelijalkaisesta, Kertusta. Aloin ratsastaa Kerttua 3.11.2014. Sitä ennen olin ollut kysyisellä tammalla pari kertaa tunnilla ja menettänyt sydämeni sille täysin. Kerttu teki joitakin tunteja, mutta lopulta olin itse ainoa, joka sitä ratsasti. Kertulla on selässä oletettavasti synnynnäinen vaiva, joka alkoi oireilla silloin kun tammalla kisattiin ja valmentauduttiin aktiivisesti esteillä. Lomailun jälkeen se siirtyi tekemään muutaman tunnin, ennenkuin sovittiin, että alan liikuttamaan sitä. Selkä meni talvipakkasilla pahemmaksi ja n.kuukauden ajan ratsastin Kerttua ilman satulaa, hevosen fiilisten mukaan. Jos ravi oli epäpuhdas, käveltiin. Teimme kaiken hevosen ehdoilla, varovasti päästen eteenpäin. Saatoin välillä saada viikon ajan vain kävellä, ja ottaa pari ravipätkää. En ole kertaakaan, pian yhdeksän kuukauden jälkeen ajatellut etten jaksaisi, tai että mua ei kiinnostaisi.

Marras-joulukuun vaihteessa.

Nyt kerron kuitenkin täysin hienostelematta kaikista näistä yhdeksästä kuukaudesta. Mä oon aina ollu ihminen, joka tekee mitä pyydetään, erityisesti eläinten eteen. Multa ei tarvinnu edes kysyä, että haluanko liikuttaa Kerttua. Se oli sanomattaki selvää. Olin valmis kestämään kaiken ja hoitamaan hevosen kuntoon. Ainoa tavoite tuolloin oli, että se vielä joskus liikkuisi puhtaasti. En ajattelut, että me oltais vielä joskus täs tilantees ku nyt. Ensimmäinen tunti. Käynnissä ja ravissa Kerttu haki muotoa ja tottakai se tuntu kivalta mennä sellasella hevosella. Laukassa en osannu istua yhtää. Se oli ihan kidutusta mun takamukselle. Kerttu on istunnalle herkkä, ja mun ei tarvinnu nojata ku milli liikaa eteenpäin ja hevosen pysähty. Tätä tapahtu alkuaikoina tosi paljo. Voin vaan kuvitella miltä meidän meno näytti muiden mielestä, eikä se kivaa ollut itsellekään. Silti joku tuossa tammassa sai mut kiinnostumaan. Se näytteli hampaitaan monet kerrat karsinas, ja oli muutenki rauhattoman olonen.

Ilman satulaa en meinannut aluksi pysyä selässä ollenkaan. Ravissa pomppi kamalasti ja tasapaino meinasi mennä. Laukassa istuminen oli ihan ok silloin ku tamma laukkas edes muutaman askeleen ilman vaihtoja. Se oli yks meidän ongelmista. Kerttu ehti yhden pitkän sivun aikana vaihtaa laukkaa lukemattomat kerrat. Ei auttanu ku istua kyydissä, ja jotenki onnistuin sielä aina pysymään. Kerttu myös pukitti usein. Tuosta ajasta ainakain tasapaino ja istunta kehittyi huikeesti. Tammikuussa saatiin vihdoin sopiva satula ja päästiin tekemään jotain kunnolla. Oli ihan mahtava fiilis aina, jos hevonen edes ravas pätkän ilman tahtirikkoja ja turhaa epäpuhtautta. Olin tallilla aina, lähes enemmän ku kotona. Tallista tuli mulle toinen koti. Me kasvatettiin luottamusta ja ystävyyttä Kertun kans. Hiljalleen askel muuttui puhtaammaksi ja tahtirikot vähenivät. Tunneilla harjoteltiin kokoamista ravissa ja se on parhaiten jääny mieleen. Se tunne, ku hevonen liikkuu puhtaasti, tanssien, itseään kooten sun alla. Sitä ei voi edes kuvailla. Tunti tunnilta kehitystä alkoi näkymään. Puomeja ei ylitetty yhtäkään koko aikana. Seuraavaksi tuli mun onnettomuus. Teholta herätessä, mieleen tuli ekana Kerttu. Kuka sen hoitaa, kuka sen liikuttaa, koska pääsen kattomaan sitä? Itketti. Olin tehny paljo töitä hevosen eteen, sitte putoon jonkun ihan turhan syyn takia ja seuraavaksi herään teholta käsi kantositees, pää kipeenä. Jaksoin kestää jokaisen verikokeen, jokaisen ikävän asian, ku mietin kotiinpääsyä ja sitä että pääsen vielä ratsastamaan.

Pääsin kotiin muutamien päivien kuluttua, olin kotona pari tuntia, kunnes totesin äitille et nyt pitää päästä kattomaan Kerttua. Ei mua mikää estäny, särkylääkettä kurkusta alas ja ajomatka tallille. Muistan miten äiti talutti mut talliin, ku en meinannu kunnolla omilla jaloillani pysyä pystys. Porkkana kädessä kävelin hymyillen talliin ja pystyn vieläki muistamaan ihmisten epäuskoset ilmeet. Siinä mä seisoin jaloillani, hymyillen ja kysyin et saanhan mennä kattomaan Kerttuaa. Jaksoin kävellä tarhalle asti, ja kyllä onnenkyyneleet valu silmistä siinä vaiheessa, ku näin kuraisen, hämmentyneen nelijalkaiseni. Aika kulu, ja mun piti vähintään viikon välein päästä tallille. Pari viikkoa onnettomuuden jälkeen talutin jo Kerttua talliin, toinen käsi kantositeessä ja harjailin sitä onnellisena helposti tunnin ajan. Kolme viikkoa onnettomuuden jälkeen sain hylätä kantositeen, ja voi sitä ilon määrää kun oli molemmat kädet käytös. Taisin jo neljän viikon jälkeen olla kaverin hepan selässä kävelemässä loppukäyntejä. Eka kerta Kertun seläs oli ihan unelmaa. Kävelin ja ravailin vaan, mutta pelkästään se teki mut jo ihan älyttömän onnelliseksi. Siitä alkoi taas meidän kehitys.

Viikko sen jälkeen kun sain luvan taas ratsastaa.

Kehitystä tapahtu hiljalleen ja vihdoin hevonen liikku puhtaasti ja oli jo siinä tilanteessa, että uskallettiin ylittää este. Puomeja Kerttu ei ollut kuulemma koskaan kunnolla mennyt, mutta kun jaksoin yrittää, niin nyt vihdoin ylittyy puomitkin. Esteitä hyppään vaan hyvin harvoin, mielenvirkistyksenä ja silloinkin vaan pari hyppyä. En halua riskeerata hevosen terveyttä, ja kun tuo koulupuolikin sujuu hyvin, niin pysytään siinä :) Hyvinä päivänä menee nimittäin jo Helpon A:n asioita, ja siitä voin olla jo todella, todella ylpeä. Tää aika on kehittäny mua ratsastajana paljon. Meitä ratsukkona vielä enemmän, ja meitä ystävinä eniten. Ei oo sanoin kuvailtavissa, eikä kahden käden sormin laskettavissa miten usein tää tamma on poistanu mun murheet, saanu mut hymyileen ja elämään vaan päivä kerrallaan. Toivotaan että yhteistä taivalta olisi vielä paljon edessäpäin. Nyt saatte paljon kuvia lähiajoilta! 

♥lla: Venla

Hyvän mielen blogihaaste

Heippa! Löysin Kaktun blogista tälläsen kivan haasteen ja päätin itsekin tehdä sen, näin masentavien sateiden keskellä. Piristää kummasti kun alkaa ajattelemaan niitä oikeasti positiivisia asioita, ja kirjoittaminen kun on se mun juttu, niin tätä postausta on kiva kirjottaa! :)

Tämän blogihaasteen tarkoituksena on miettiä asioita, jotka tuovat hymyn huulillesi, saavat sinut iloiseksi ja ennen kaikkea ovat sinulle tärkeitä. Kuka tahansa saa vapaasti osallistua haasteeseen ja halutessaan haastaa myös muita mukaan.

Nimeä 5 asiaa joista olet ollut kiitollinen tänään:

 1. Siitä miten nopeasti silmätipat auttoivat allergisiin oireisiin, en olisikkaa kestäny enää kauempaa sitä silmien kutinaa!

2. Sain pitkästä aikaa leivottua onnistuneesti mutakakun! 

3. Tehtiin hyvä, mieltä virkistävä maastolenkki Fionan kans.

4. Puunattiin Jaanan tinkeri, Micro ihan puhtaaksi ja selvitin jopa sen koko hännän! :)

5. Oli kaikin puolin hyvä päivä ja on kokoajan ollut tekemistä.

 

 Nimeä 5 asiaa, jotka olet tehnyt jonkun muun eteen viimeisen kuukauden aikana:

1. Vein yhtenä päivänä hyvälle ystävälleni suklaalevyn kiitoksena hänen avustaan omissa ongelmissa, oli ihan mahtavaa nähdä toisen ilahtunut ilme!

2. Äitin lähdettyä kauppaan eräs päivä, jäin kotiin ja päätin siivota. Siivosin tiskipöydän ja ruokapyödän ja katoin lautaset valmiiksi. 

3. En tiedä millaisena pidätte tätä asiaa, mutta oon hymyillyt lähes aina vastaantulijoille, on ihana nähdä miten onnelliseksi joku tulee pelkästään siitä että juuri sinä hymyilet hänelle!

4. Ratsastin ja hoidin eilen kaverini hevosen, kun hän ei itse ehtinyt. 

5. Neuvoin ystävällisesti erästä hukassa ollutta vanhempaa pariskuntaa, kun he halusit löytää autoliikkeeseen.

 

Nimeä 5 asiaa, jotka joku muu on tehnyt sinun eteesi viimeisen kuukauden aikana:

 1. Ihan ekana tulee mieleen se, että pääsin serkkuni luo ja sain ratsastella hänen hevosellaan, ja muutenkin pitää hauskaa. Kiitos tästä kuuluu kaikille messissä olleille! 

2. Pari hyvää ystävääni ovat jaksaneet kuunnella huoliani ja murheitani aina kun olen halunnut jostain puhua. 

3. Äiti antoi mulle eilen rahaa, kun jäin torikeskukseen shoppailemaan hänen lähtiessään käymään isovanhempieni luona.

4. Kaverit on tullu moikkaamaan aina kun oon kylälle päin eksyny.

5. Mulla on ihan huippuja tallikavereita, jotka on lupautunu kuvaamaan ja muuten vaan seuraksi tallille, ellei heillä ole ollut kiireitä :)!

Mainitse viisi asiaa, jotka saavutit viimeisen vuoden aikana:

1. Hyvät arvosanat todistukseen kaikista mutkista huolimatta.

2. Oon kehittyny ratsastuksessa ihan hirveesti viimesen vuoden aikana. Istunta on parantunut, oon oppinu paljo uusia juttuja ja päässy käymään kisoissaki.

3. Oon järjestäny aikaa kavereille, vaikka olisikin ollut ihan hirveesti kiireitä, tai olisi vaan halunnu levähtää.

4. Kaikki lukuisat suursiivoukset huoneessa, ei mitään mun lempipuuhaa mutta onpahan tehty!

5. Hyviä tuloksia loppuvuoden kisoista, treeni palkittiin ja se tuntu erittäin hyvältä! 

Mainitse kolme henkilöä, jotka ovat vaikuttaneet elämääsi eniten:

Vanhempani, jotka mahdollistavat harrastukseni, kuljettavat, ovat tukena ja mukana jokapäiväisessä elämässä. Parhaimmat ystäväni, jotka auttavat ja kuuntelevat, piristävät kun on huono päivä, pyytävät messiin kun on tylsää ja joiden kanssa on tullut koettua huikeita hetkiä. Valmentajani, joka jaksaa tsempata ja kannustaa mua eteenpäin ratsastuksessa, joka korjaa virheet ja jaksaa aina antaa positiivista palautetta. 

  Kerro elämäsi 5 parasta hetkeä:

1. Se, kun sain kuulla, että minut sponsoroitiin Nina Fagerströmin estevalmennukseen, vaikken edes hakenut sponsorointia ratsastusonnettomuuteni vuoksi. Se oli yks ikimuistosin hetki!

2. Jokanen ratsastuskerta. Ne on opettanu enemmän ku mikää.

3. Se, kun pääsin kuvaamaan ketunpoikasia ihan lähietäisyydeltä ja yksi niistä nuolaisi kättäni.

Ei näitä voi erikseen mainita vain viittä, kun näitä tulee kokoajan lisää.

  

Mihin kirjaan tai elokuvaan palaat aina kun kaipaat piristystä?

Rakastan kaikkia disneyn elokuvia ja aina piristystä kaivatessani saatankin katsoa jonkun niistä! :) 

 Mikä on ihaninta/kauneinta, mitä sinulle on sanottu? 

Varmaankin se, kun on kehuttu kirjoituksiani, tai sitä miten löydän aina oikeat sanat jokaiseen tilanteeseen. Myös kehut ulkonäöstä piristävät aina! :) 

 Millainen olisi sinun mielikuviesi täydellinen päivä?

Päivä jossa mukana olisivat parhaimmat ystäväni, hevosten kanssa touhuamista, naurua, hymyä, iloa, onnistumisia ja hauskanpitoa! :) 

  

Haastan mukaan kaikki jotka vähääkään kaipaavat piristystä, joilla on tylsää, tai jotka ihan muuten vain haluavat tämän tehdä! :)

♥lla: Venla 

Ahkera bloggaaja? Not.

Heipsun! Viime postauksesta onkin vierähtänyt hieman liikaa aikaa.. Kirjoittelen tänne kyllä, silloin kun on kirjoitettavaa, tai muuten innostus saada kirjoittaa. Nou hätä siis! Kuvapostausta yritin tehdä särkänniemestä, mutta kameraa en muistanut ottaa mukaan, joten ainoat kuvat ovat puhelinlaatua. Nyt kuitenkin on sateista säätä luvassa ihan kunnolla, ja aikaa on vaikka millä mitalla! Ajatuksena oli kirjoittaa pari mielipidepostausta muistiin, julkaistavaksi silloin kun ei ole aikaa jäädä kirjoittamaan. Tähän postaukseen kirjoitan nyt kuitenkin viimeaikojen kuulumiset, joten hevospainotteista tekstiä on luvassa! :)

Puolet kesälomasta on vierähtäny ihan siivillä! Tallilla on kulunu paljoki aikaa, kuten myös parissa valmennuksessa. Kylällä on pyöritty kavereiden kanssa, frisbeegolfia pelaten, piknikillä käyden, jätskiä syöden ja jutellen. Käväisin tuossa pienissä estekisoissakin kotitallilla. Menestystä ei tullut, mutta hauskaa oli senkin edestä! Hyppäsin tosiaan eräällä tuntihepalla 70/80cm. 70cm kuski oli ihan hukassa ja napattiin yks puomi mukaan ja kiellettiin sitte vielä radan loppupäässä. 80cm kiellettiin ulos nelosesteeltä. Syytä tälle ei oikein lopuksi edes löydetty, mutta mentiin sitten senkin esteen yli vielä kolmannella yrityksellä.

C: Nelli Peräkorpi

C: Nelli Peräkorpi

Myös Fionan kanssa ollaan alotettu treenaaminen ihan uudelta pohjalta. Ennen F kuskas mua ihan 6-0 paikasta toiseen enkä saanu hevoseen minkäänlaista tuntumaa. Nyt mitään sellaista ei kuitenkaan enää ole tapahtunut, ja hevonen kulkee avuilla. Päästiin jopa Kurikkaan hyppäämään valmennukseen pari viikkoa sitten ja F oli ihan super! Oma innostus on taas palautunut ja on vihdoin heppa jonka kans treenata jopa ihan tavoitteellisesti.

Myös Kertun kanssa ollaan edetty tosi paljo siitä, mikä oli alkutilanne. Ennen epäpuhdas hevonen, kulkee nyt täysin puhtaasti joka askellajissa. Tästä kuitenkin kirjoitan oman postauksen jossakin vaiheessa.

♥lla: Venla